Näin kesäolympiavuonna ja Tiibetin tilanteen kärjistyessä on syytä palauttaa mieliin edellisten kesäolympialaisten muistoja. Ateenan vuoden 2004 olympialaisethan olivat tapahtumia täynnä jo ennen kuin kisat alkoivatkaan.

Koska eräistä tapahtumista on jo tovi jos toinenkin vierähtänyt, ja kun kaikkea ei enää muistane, niin annettakoon vinkkinä kirjoitukseen muutama avustava, kenties muistia virkistävä hakusana jutun aukeamiseksi:

Ilkka Kanerva - Konstantinos Kenteris - Ekaterini Thanou - Wada - Dieter Baumann - Janne Immonen - Matti Nykänen - Mervi Tapola - Dennis Mitchell - astmaattiset hiihtäjät - Kelli White - Stig Wetzell - Ville Tiisanoja - Timo Tompuri - Kari-Pekka Kyrö - Ala-Tikkurilan Shell - Alpo Nyrönen - Martti Vainio - Jari Isometsä - Pierre de Coubertin.

Kyseinen juttu on julkaistu Juoksija-lehden numerossa 7/2004. Koska kyseinen kirjoittaja on sama kuin tämän blogin ylläpitäjä, niin itseni plagiointi tässä yhteydessä sallittakoon. Hieman tosin olen juttua tähän hionut.

Topeliaanisia tarinoita

On aamu. Heräät saarelta, jolla et ole. Sinun pitäisi olla toisella mantereella niiden tietämässä paikassa, mutta et olekaan. Satuit juuri lähtemään sieltä missä et edes ollut. Vika ei toki ole sinun. Eiväthän ne muistaneet ilmoittaa, että nyt pitäisi pissata eräässä toisessa paikassa toisella puolen maapalloa.

Hampaiden pesun jälkeen kuulet, että nyt olisi viimeinen hetki lähteä pissaamaan niille. Kiirehän siinä tulee. Vastuullisena urheilijana lähdet vauhdikkaasti siltä seisomalta, vaikka oletkin jo valmiiksi niin lähellä pissipaikkaa, että voit lähteä matkaan rullaluistimilla, sauvojen kera viilettäen. Ei mene kuin pieni hetki, kun kulman takana katkaiset sauvan ja luistimesi rullat irtoavat. Onneksi valmentajasi talo on juuri sillä kohdalla. Rullailuvälineet pois ja valmentajan skootteria lainaamaan. Lähdet ajamaan pissipaikkaa kohden tuhannen kyytiä, mutta ajatkin suoraan ruusupuskaan. Joudut sairaalaan. Niskaan koskee niin, ettet mitenkään kykene pissaamaan. Ainakaan niille. Vietät sairaalassa viisi päivää ja sitten ilmestyt sieltä täysin kunnossa, ilman naarmun naarmua. Onni onnettomuudessa. Lääketiede tekee ihmeitä. Sinun ei tarvitse enää pissatakaan niille. Ehkä niille riittää se, kun sanovat sinun kusettaneen.

Mitä. Minäkö vilpillinen? Kuulkaahan. Kerron nyt, mitä oikeastaan tapahtui:

Kulunut viikkoni on ollut vaaroja täynnä. Jos pissassani jotain muka olisi, niin se johtuisi siitä, että edellisen yöni vietin erään naisen kanssa puuhastellen ja sitä ennen join muutaman oluen. Nämä toimet nostivat testosteroniarvojani. Lisäksi minulla on astma, nukahtelutauti, unettomuutta ja paha yskä. Lääkitä täytyy. Kaiken huipuksi joku ketale oli laittanut hammastahnaani jotain ihmeen nandrolonia.

Heti, kun minulle suvaittiin ilmoittaa, että pitäisi saapua lirauttamaan purkkiinne, lähdin luoksenne vauhdikkaasti kuin pelästynyt pulu. Valitettavasti rullaluistellessani hajosi sauva ja rullatkin siinä samassa rytäkässä putosivat. Huomasin liukastuneeni banaaninkuoreen, olin muuten itse edellisenä iltana juuri sillä kohtaa syönyt viisi kiloa banaaneja. Päästyäni rullaluistinrytäkästä ylös, otin valmentajani skootterin mutta epäonnekseni ajoin sillä suoraan ruusupuskaan vilkasliikenteisessä paikassa. Onnettomuutta kukaan ei onneksi kuitenkaan nähnyt. Olisivat vielä järkyttyneet sellaisesta näystä. Tunnollinen kun olen, palautin saman tien pahasti loukkaantuneenakin skootterin talliin, josta sen otin. Onneksi siihen ajopeliin ei tullut naarmun naarmua.  Skootterissa ei myöskään ole kojelautaa, joten sinne ei voinut jäädä mitään epämääräistä. Sitä en muista, jäikö minulta joku kassi huoltoasemalle.

En ole ikinä mitään käyttänyt ja olen pelkkä salaliiton uhrilammas. On minut monesti testattu. Ainakin silloin, kun minulle on sopinut. Aina ei ehdi. Treenatakin täytyy. Valmentajaltaniko löydettiin satoja paketteja urheilussa kiellettyjä aineita? No, jos jotain joskus olen saanut, niin aineiden antaja on ollut eräs ulkomaalainen talonmies, jota kukaan ei tunne ja joka ei ole missään yhteydessä mihinkään. Ja hänenkin oli tarkoitus antaa minulle vain C-vitamiinia ja valmennustietoutta.

Citius, altius, fortius!