Kuten tunnettua, Suomessa järjestetään nykyisin mestaruuskisailuja mitä erikoisimmissa lajeissa, kuten vaikkapa kännykänheitossa, suopotkupallossa, eukonkannossa ja nykyisin myös vittuilussa (www.vittuilunsm.fi). Hutkiva journalistimme kävi haistattelemassa kisatunnelmia ja sai kunnian haastatella vittuilumestaria.

Siispä.

Vittuilun SM-kisojen voittaja Helsingissä ilmestyvän valtakunnan päälehden Hasardin haastattelussa.

 

- Onneksi olkoon vain v-tyylikisojen voitosta. Miltä nyt tuntuu?


- Toimittaja jättäköön nuo miltä nyt tuntuu -kysymykset vain uransa tähtihetkiin, haastatteluihin maakuntahiihtojen voittajille


- Jaahas, sitä on näköjään vielä kisavire päällä. Kuinka olette oppineet tämän v-tyylin taitajaksi?


- Paljossa saan kiittää kaikkia entisiä tyttökavereitani. He ovat olleet loppumattoman inspiraationi suurimpia lähteitä ja hyviä sparraajia. Lisäksi mainittakoon, että useiden vuosien pubivisaharrastuksestani on ollut paljon hyötyä. Niissä visoissa kun on suorastaan suotavaa vittuilla kysyjälle hänen kysymyksistään ja vastauksistaan. Visoissa kuulee myös muiden kisaajien tyylikkäitä vittuiluja kysyjää ja myöskin kanssakisailijoita kohtaan. Ne ovat siis oikein kehittäviä ja mukavia tapahtumia nuo pubivisat. Lisäksi on aina hyväksi olla jokunen savolainen ystävä, heidän kanssaan kun saa jatkuvasti miekkailla vittuilun jaloilla areenoilla.

 

- Kuinka sitten pääsette oikeaan v-tyylitunnelmaan? Onko suotavaa olla erityisen pahalla tuulella, jotta v-tyyli tulee ikään kuin luontevasti esiin, esimerkiksi kisatilanteessa?


- Erityisen hyvällä tuulella olemista en suosittele. En myöskään erityisen pahalla tuulella olemista. Lajissa optimaalisin tunnelma on samantyyppinen kuin nyrkkeilijällä.  Ei saa olla liian hyvällä, eikä pahalla tuulella, vaan siinä sopivasti välimaastossa. Hyvällä tuulella ollessani kisoja ennen kuuntelen - ja mieluummin vielä katselen - Antti Tuiskun tuotantoa. Tosin, pitää olla varovainen, ettei suggeroi itseään liikaa, sillä silloin helposti voi lipsahtaa tuonne liiallisen aggression puolella ja tällöin suoritusvarmuus kärsii. Jos olo on erityisen erinomainen, eikä Antti Tuiskukaan ole riittävä stimulantti, niin silloin luen Hasardin lipevästi aina EU:ta ja Natoa nuoleskelevia pääkirjoituksia, niin johan on sopiva vitutus varma olotila.

 

- Pidättekö tuota v-tyyliä aikamme - mahdollisesti ohimenevänä – muoti-ilmiönä?


-Vittuilun historiahan on yhtä pitkä kuin ihmiskunnan historia. Vittuilun jaloa taitoa harjoitti mm. jo ennen ajanlaskumme alkua muuan Sokrates. Kuolemantuomiohan siitä hänelle kylläkin seurasi, kuten usein käy muita etevimmille vittuilijoille. Sokrates oli siinä mielessä tyyni ja tyylilleen uskollinen vittuilija, että hän vittuillessaan vähät välitti omasta kuolemantuomiostaan, eikä esimerkiksi viimeisinä sanoinaan myrkkypikari kädessään todennut "johan myrkyn lykkäs", vaan totesi vain: " Kriton, Asklepiokselle olemme kukon velkaa. Uhratkaa se hänelle, älkää unohtako!". Siinä vasta jalo ja loppuun asti tyylikkäästi vittuileva mies. Jeesuksen kohtalo oli paljolti samanmoinen. Hänen esivallalle suorittamastaan vittuilustahan seurasi lopulta useimpien maiden moraalinen selkäranka. Ja mahdollisesti seuraa kolmas maailmansotakin, sikäli kun nuo Allahin palvojat alkavat riittävästi vittuuntua kristittyihin ja saavat isommat pomminsa valmiiksi. Aikaansaapa vittuilija.


 


- Ettekö pidä tällaista v-tyylin kisailua kuitenkin hieman epäkultturellina harrasteena?


- Vai epäkultturellina?! Arvon toimittaja ei liene koskaan kuullut esimerkiksi portugalilaisesta kansallismusiikin asemaan nousseesta musiikkityylisuuntauksesta nimeltä fado? Sen musiikin eräänä tyylisuuntana on kahden laulajan - usein miehen ja naisen - improvisoitu teksti ja se on nokkelaa naljailua toinen toisillensa. Ja sitä pidetään kovinkin kultturellina toimintana. Tämä oma harrasteeni on pelkkä suomalainen rehellinen laulamaton versio tuosta perinteisestä portugalilaisesta kansallismusiikista!

- Pidättekö te sitten tuota v-tyyliänne oikein kulttuurina?


- Ilman muuta! Ja koska se on kulttuuritoimintaa viimeisen päälle, niin olen vakaasti sitä mieltä, että siitä olisi tultava oppiaine maamme yliopistoihin.

 

- Vai että yliopistoihin oppiaineeksi. Eikös tuollainen v-tyylin tutkinta ole hieman arveluttava tutkimusalue? Tarkoitan tällä sitä, että eikö tuollainen v-tyylin opiskelu ja naljailun opettaminen ole jotenkin epäsovinnaista yliopistoille?


- Onhan siellä jo naistutkimustakin.

- Kiitoksia kovasti haastattelustanne.


- Kiitoksia. Vihdoinkin tämä pk-seudun (paskaseudun?) roskalehden piina loppui.